Kohta taas yksi päivä pulkassa. Olen yhä varmempi etten jaksa kauaa. Olen lopussa, enkä näe pohjalta enää taivasta. Tarvittaisiin ihme, jotta aurinko paistaisi minunkin risukasaani. Sillä risukasani on tiheä, enkä uskalla raottaa sitä nähdäkseni onko lähestyjä ystävä. Sillä pelkään sitten kasani hajoavan, eikä minulla ole enää suojaa. Eikä risukasastani pääse pois kuin kaivautumalla alaspäin....