Pikkusiskoni on juuri murrosiässä ja hyvin agressiivinen. Ja minä olen hänen kohteensa. Monesti olen käynyt lääkärillä turvonneen käden tai sinisen varpaan takia. Koskaan en ole äitini kuullut moittivan häntä siitä, mitä hän on minulle tehnyt. En jaksa elää tässä varovaisuuden ja pelon maailmassa, ja vieläpä kotonani... Kukaan ei koskaan moiti pikkusiskoani jos hän kiroilee tai hyökkäilee kohti minua. Mutta jos minä sanon yhdenkin kirosanan tulee hirveät huudot ja jos otan askeleenkin häntä kohti minut passitetaan ulos huoneesta.

Olen yrittänyt solmia rauhaa, mutta turhaan. Yleisin vastaus lienee: " Ei vois vähempää kiinnostaa!!"

En vain jaksa enää. Haluaisin pois, mutten pääse. Taas kerran tartuin lääkepurkkiin ja pistin sen takaisin. Jos vielä jaksaisin yrittää. Ehkä en.

Syyni saattavat olla hääppöiset, mutta kukaan joka olisi minun asemassani, ymmärtäisi.